Meillä on pian juhlat. Juhlitaan meidän kaksi vuotiasta Midi-ihmistä ja samalla Mini-ihminen saa nimen. Tänään kirjotettiin miehen kanssa maistraatin paperiin tytön nimi, ja huomenna paperi lähtee postilla eteenpäin. Tyttö saa kaksi nimeä kuten isosiskonsakin. Etunimi on valittu sen perusteella mikä on tytölle sopinut luonteen ja muun perusteella ja mistä olemme molemmat erityisesti tykänneet. Toinen nimi on suvusta, kuten isosiskollakin. Tällä kertaa nimen keksiminen tuntui jotenkin erityisen vaikealta. Halusimme kuitenkin nimen joka sopii isosiskon nimen kanssa mutta ei ole liian samanlainen. Toinen nimi tulee suvusta, tällä kertaa miehen puolelta. Nimet ovat molemmilla tytöillä melko lyhyet.
Juhla järjestelyt oon jo alottanut koristelujen ja leipomusten merkeissä.
Ensin ajattelin väriteemaksi valkoista ja vaaleanpunaista, mutta koska en löytänyt heti (hätänen minä) valkoista ja vaaleanpunaista silkkipaperia, niin päädyin sitten vaihtamaan väriteemaa. Sillä ratkaistu. Väriteemana siis kesäisen vihreä ja valkoinen. PomPomit on jo tehty, samoin nimen kertova nimiviiri. Viimeksi isosiskon nimijuhlissa vaan kerroimme nimen ja se oli kakun päälle kirjotettu. Nyt kuitenkin ajattelin että viiri saa kertoa nimen, ja vieraat näkevät sen heti tullessaan. Viimeksi oli nimittäin niin että jouduimme monta kertaa toistamaan nimen, jotta sen varmasti jokainen kuuli ja ymmärsi. Nyt kun se on valmiiksi isolla kirjoittu niin ei pitäisi olla tätä ongelmaa. Toivottavasti. Vauva tulee todennäköisesti nukkumaan aikalailla koko juhlan ajan ulkona vaunuissaan. Tämähän ei haittaa, sillä silloin meillä jää kunnolla aikaa juhlia isosiskoa ja hän saa tarvitsemansa huomion kakun kynttilöiden puhalluksesta ja lahjojen avaamisesta lähtien.
Äitini ja siskoni tekee Midi-ihmiselle täytekakun, ja mä teen sitten vauvan nimikakun. Innolla jo odotan millainen fantasia-kakku sieltä on tulossa.
Isovaari on luvannut osallistua kattaukseen voileipäkakun ja lohen osalta. Sitten on vielä suolasen piirakan ja pienten suolasten palojen tekeminen. Eilen leivoin lusikkaleipiä, ja voin kertoa että oli ihan perseestä. Vika oli varmaan lusikassa, ei se ainakaan miehen tekemässä taikinassa ollut. Oikeesti. Olis pitäny varmaan olla sellanen vanha syvä lusikka, eikä näitä nykypäivän lusikoita, missä ei pysy mikään mutta ne on mukavia suussa.
Vielä olis paljon tehtävää, ja ensviikko meneekin hyvin pitkälti järjestelyissä, kauppalapun kirjottamisessa ja arjesta selviämisessä. Viikko ohjelmaan mahtuu myös omalta osalta jälkitarkastus ja kampaaja, toista näistä innolla odottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti